Mille sinusta tuntuu kun joku soittaa ja aloittaa lauseensa että "älä nyt pelästy mutta..." ? Voiko olla varmempaa tapaa pelästyttää joku?

Mä olen tyyni ja rauhallinen sielu enkä juuri hötkyile mistään. Mutta kun kaveri soittaa ja sanoo että "älä nyt pelästy mutta soitan sairaalasta." niin ihan pikkuisen sitä pelästyy. Ja kun saan kakistettua suustani jotain niinkin järkevää kuin "no?" jatkaa kaveri huolettomalla äänensävyllä: "mulla oli sydämen eteiskammiovärinä." Mitäs siihen sitten sanot? Oma sydän tykyttelee rinnassa ja nieleksit ja yrität keksiä jotain rohkaisevaa sanottavaa. Kuten "ai eteiskammio...mulla on vaan makuukammiovärinää sydämessä." Voi pyhä ihme! Että voinkin olla älykäs!

Älykkyys on periytyvää. Äidilläni on ihan yhtä älykkäitä lausahduksia. Mikä ihme saa ihmisen huutamaan kun on ensin istunut täysin hiljaa autossa kyydissä viimeiset puoli tuntia? Ja sä olet jo huokaissut että hyvinhän tämä matka tässä etenee kun tuo äitikin tuossa vieressä nukahti. Ja sitten se tapahtuu. Mutsi ponkaisee turvavöissään etukenoon, tarttuu käsivarteeni ja kiljaisee "HIRVI!!!" Yhtään ei pelästy. Jalat polkevat kuin urkurilla kun etsii oikeaa poljinta. Sydän tykyttelee tuhatta ja silmät on kuin teevadit. Sitten mutsi rentoutuu istuimellaan: "Ei ollutkaan." ja sä kyselet vapisevalla äänellä että mitä unta se äiti siinä vieressä mahtoikaan nähdä ja olisko parempi asento nukkua tuolla takapenkillä ja kohtahan tässä ollaan jo perillä ja juotaisko tossa huoltsikalla sentään vielä kahvit ja pissillä ei tarvii enää käydä, sen verran tuossa pelästyin että voisitko olla kiljumatta jos satutkin näkemään hirven ihan oikeastikin, pliis? Ja siihen äiti että "sulla on vissiin hermoissa jotain vikaa".