Sitä tulee nähtyä kaikenlaisia kummallisia unia. Eikö? Aamulla sitten miettii että jos joku tietäisi niin varmaan kutsuisi ne valkotakkiset miehet hakemaan minut pyöreään pehmustettuun huoneeseen.
Mutta siitä huolimatta mä aion nyt avautua ihan pikkuisen mun unimaailmastani. Tai yöelämästäni. Yksi ja sama...

Mä näin tässä yksi yö sellaista unta että minut oli puhuttu mukaan johonkin harrastelijateatteriin. Me harjoiteltiin farssia joka kertoi pariisilaisbimbon paluusta kotikonnuille iskemään itselleen intellektuellia tilanomistajaa. Ja se farssi perustui siihen mun (siis pariisilaisbimbon) kohellukseen. Että kun yritin sievästi sipsutella niin kompastuin tietenkin ja römähdin sohvalle sen hienon miehen päälle ja sensellaista. No, juoni meni sitten niin että se pariisilaisbimbo rakastuikin oikeastikin siihen hienoon mieheen. Ja sen sydän oli pakahtua ja sitten se istui näyttämön lavan reunalle laulamaan.

Ja siihen mä heräsin. Kello 5.28. Istuin sängyn laidalla ja lauloin että "sä olet muille ihminen mutt mulle eri ihminen". Voiko enää syvällisempää olla? Ja ainoa ajatus mun päässäni oli että samperin samperi, mitä mä nyt jo menin heräämään kun olisin voinut nukkua vielä KAKSI MINUUTTIA!!!