Mä lähdin tänäaamuna hyvissä ajoin töihin. Loman jälkeen sitä kummasti jaksaa aamulla nousta ja on nopea ja pirteä. Ekana aamuna. Kyllä se siitä sitten pian tasoittuu.

No, lähdin siis auton kanssa ajelemaan töihin. Kaunis aamu ja runsaasti aikaa. Ja sitten se alkoi. Liikennevalot, ruuhka ja joku toooodella rauhallinen ja maltillinen kuski edessä. Ekat liikennevalot meni vielä ihan kivasti. Seuraaviin pysähdyin tämän rauhallisen kuskin perään. Heti toisena jonossa, aikaa vielä ihan kivasti, sytytin tupakan. Ja niin näytti sytyttävän edessänikin oleva kuski. Vihreä vaihtui mutta kaveri vaan poltteli tupakkaa. Ikuisuuskysymys. Milloin on soveliasta soittaa torvea? Tööttäsin ja kaveri lähti hitaasti liikkeelle. Sen verran hitaasti että mä en päässyt niillä vihreillä risteyksen yli. No, pääsinpä siitä riesasta! Musiikkia kovemmalle ja vihreillä reippaasti yli ja...mitämitä! Se sama kuski seisoi siellä seuraavissa valoissa! Seisoi vaikka vihreä paloi. Meinasi käpy kuumeta! Arvetenkin kaveri lähti liikkeelle juuri kun punainen vaihtui. Pikkuisen muut jo soitteli kaverille torvea ja mä naureskelin vahingoniloisena. Vieläkin oli tarpeeksi aikaa mennä töihin.

Ei pitäisi nauraa toisille. Totta hitossa se kaveri seisoi taas mun edessä seuraavissa valoissa. Ja mulla leikkasi ihan kiinni. Raivosin ja manasin ja taoin turhautuneena rattia. Ja miten lie vilkaisin viereiselle kaistalle. Grande katastrof! Mistä se johtuu että juuri kun olet kuin raivotar se söpö tyyppi jonka kanssa sulla on ollut pientä silmäpeliä sattuu olemaan viereisellä kaistalla ja katselee aika hämmentyneen näköisenä sun hervotonta mesoamistasi. Se tuijotti mua ja mä sitä. Sitten se vaan käänsi katseensa pois ja kaasutteli tiehensä. Kaksi sekuntia ja mun romanssi oli siinä. Ei ehkä kannata kysellä sitä ihmistä kahville...